Ajatuksia omakotitalon ylläpidosta

Olemme etsineet perheen kanssa omakotitaloa uudisrakentamisen vaihtoehtona. Tähtäimessä on rakenteiltaan terve talo, josta kohtuullisella remontilla saisi meille sopivan kodin; kuitenkin pienemmällä vaivalla kuin kokonaan uutta rakentaen. Mutta, mutta...

Etsintöjen aikana olen useasti törmännyt samaan ongelmaan: talon peruskorjauksista ja ylläpidosta ei ole huolehdittu, vaan ainoastaan pintoja on remontoitu. Tällöin jo vaikka 25 vuotta vanhassa talossa on aikamoinen korjausvelka harteilla. Uutisista olemme saaneet lukea, että vanhempien omakotitalojen hinnat ja kauppa, toki alueesta riippuen, on kehittynyt heikommin kuin vaikka kerrostaloasuntojen hinnat. Ottaen huomioon, että keskivertoeläjän suurin varallisuuserä on kiinni omassa kodissa, niin sen arvon ylläpito ja tietysti terveellinen asuminen itselle ei ole ihan yhdentekevää.

Vallalla tuntuu olevan (okei, yleistän) käsitystä, että pintaremontti riittää säilyttämään talon kunnossa. Uuden talon voi karkeasti sanoa olevan huoltovapaa ensimmäiset 10 vuotta, mutta sen jälkeen olisi ehdottoman järkevää alkaa tehdä ylläpitohuoltoa ja -korjauksia suunnitelmallisesti, jolloin suuria ongelmia (lue kustannuksia) ei pääse syntymään. Kuntokartoituksen kanssa ei pidä odottaa vain mahdolliseen myyntihetkeen, vaan samanlaisen remonttikartoituksen voisi hyvin tehdä jo aiemmin.

Mainitsin alussa 25+ vuotta vanhan talon, jonka ikäisessä talossa on tai on ollut ajankohtaista jo esimerkiksi:
- Salaojien puhdistus ja huolto (alunperinkin hyvin tehdyt salaojat tukkeutuvat vuosien kuluessa).
- Lämmitysjärjestelmän ylläpitokorjaus tai uusiminen; esim. öljykattilan tekninen käyttöikä on noin  25 vuotta.
- Ilmanvaihdon nuohous ja säätö. Nuohous pitää tehdä säännöllisesti puhtaan sisäilman varmistamiseksi. Samoin tietysti suodattimien vaihdot pari kertaa vuodessa.
- Puujulkisivun tai -osien huoltomaalaus ja tarvittaessa korjaus.
- Yläpohjan tuuletus ja lämmöneristys, vesikaton kunto: näissä voi olla puutteita, ja kosteusongelmien poissulkemiseksi ne on syytä hoitaa kuntoon heti. Aluskatteen voi asentaa oikein ja monella tapaa väärin. Ei kannata odottaa vesivuotoa, ennen kuin yläpohjassa käydään.

Myös vesieristysten suhteen määräykset ovat muuttuneet vuonna 1998 ja joka tapauksessa tekninen käyttöikä näillä on noin 10-15 vuotta, joten vaikka kylppärit olisikin rempattu 2000-luvulla, niin nekin täytyy vuotta 2018 elettäessä pikkuhiljaa uusia.

Edellä mainittujen lisäksi voi tietysti olla vielä niin kutsuttuja riskirakenteita, joita esim. 1990-luvulla vielä melko yleisesti käytettiin: valesokkeli, kellarikerroksen sisäpuolen rakenteena puurunko, villa ja muovi. Jos tällainen tapaus sattuu kohdalle, niin pelkästään rakenteellisiin remontteihin saa helposti uppoamaan kymmeniä tuhansia euroja. Siinä ei juuri rempattu keittiö paljoa lämmitä. 

Täytyy muistaa, että 1980-1990-lukujen puuelementtitalot eivät tosiaankaan ole alkuperäisiltä rakenteiltaan verrattavissa vuosisadan alun hirsi- tai täystiilitaloihin. Kun puurakenteeseen pääsee villojen sekaan kosteutta, joka jää sinne muovien väliin muhimaan, niin se ei sieltä itsekseen korjaannu. Samoin etenkin puujulkisivujen huolto tehdään usein 5-10 vuotta liian myöhään, jolloin vaurioituneita lautoja joudutaan korjaamaan ynnä muuta, jolta olisi voitu välttyä ajoissa tehdyllä tarkastuksella ja huoltomaalauksella.

Ostotilanteen kuntotarkastus on ehdottoman tärkeä ostajalle, mutta kaikkien kannalta parempaan lopputulokseen päästään, kun talon ylläpitoa tehdään oikea-aikaisesti vuosien varrella. Tekemisen lisäksi kannattaa säilyttää talon alkuperäiset piirustukset ja dokumentoida tehdyt remontit. Ostaisitko parikýmmentä vuotta vanhan auton, jolla ei ole huoltohistoriaa ja jota ei ole pesty koskaan? Minä en.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Odottavan aika on pitkä

Linjakaivo vai perinteinen, kas siinäpä pulma

Rakkaudesta räntäsateeseen